Viime aikoina olen saanut seurata Koillissanomien palstoilta, kuinka luottamustehtävissä olevat käyvät keskinäistä debattia. Nämä kirjoitukset ovat mielestäni jopa mielenkiintoisempia kuin live-keskustelut, koska kirjoitusta laatiessamme meillä on aikaa harkita sanojamme, asettaa niitä haluamaamme muotoon ja miettiä perusteluita ajatuksillemme. Lukijana taasen meillä on mahdollisuus palata uudelleen ja uudelleen lukemaan kirjoitettua tekstiä ja miettiä mitä kirjoittaja onkaan halunnut meille viestiä.

Nämä viimeaikaiset luottamushenkilöiden keskinäiset kirjeet toisilleen ovat varmasti aiheuttaneet erilaisia tunteita niin vastakirjoittajassa kuin muissa, asian ulkopuolisissa lukijoissa. On eri asia olla henkilö tulilinjalla kuin sivustaseuraaja popcorn-purnukan kanssa, joten tunteetkin ovat silloin roolista riippuen erilaisia. Tunteiden merkitystä ei sovi vähätellä. Ei omassa elämässä työ- tai siviiliminänä eikä politiikassakaan. Tätä lukiessaan ärmyimmät ja parkkiintuneimmat poliitikot juuri nyt ajattelevat, että ei tunteet saa politiikkaan vaikuttaa. Mutta kyllä ne vaikuttaa. Tunteet tekee meistä inhimillisiä. Toisaalta lehtikirjoittelut ovat huono tapa kohdata vastapeluri. Silloin emme näe toisen reaktioita, joten empatian suhteen on turha olla toiveikas, kun kirjoittaja ei välttämättä edes tiedä iskevänsä vasenta koukkua Koillissanomien palstoilla. Hyvä puoli lehtien palstoilla on se, että kirjoittaja vastaa tekstistä nimellään.

Mietin, että onko järkevää lähteä härppimään tätä aihetta. Käy vielä jonkun tunteisiin. Rohkenin kuitenkin. Meillä kaikilla on samat universaalit perustunteet käytettävissä, esimerkkinä ilo, viha, pelko tai inho. Tunteet ovat mukana päivittäisessä elämässämme ja niillä on suuri merkitys, kun teemme päätöksiä tai ratkaisemme ongelmia. Politiikassa tunteet ovat erityisen tärkeitä, koska tunteita tarvitaan uusien ihmissuhteiden luomiseen ja vanhojen ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Asioita lobatessa on pystyttävä niin sanotusti silittämään vastapeluria myötäkarvaan, koska vastakarvameininki aiheuttaa vaan ärtymystä. Vaikka aiemmin viittasin tunteiden merkitykseen päätöksen teon osalta, niin en silti tarkoita sitä, että tunteisiin perustuen tekisimme kuntalaisia koskevia päätöksiä. Ajatuksena täytyy olla, että päätöksien täytyy perustua tietoon. Silti ne tunteet vaikuttavat. Jos tunteilla ei olisi virkaa, voisimme ihan hyvin ulkoistaa kunnallisen päätöksenteon automatisoiduille roboteille.

Häpeä ja pelko ovat mielestäni suurimpia toimintaamme jarruttavia tunteita. Pidänkin harmillisena, että moni hyvä juttu jää Kuusamon politiikassa varmasti sanomatta tai kirjoittamatta, koska luottamustehtävissäkin halutaan suojella itseämme, sitä tärkeintä ihmistä poliitikon taustalla. On pelko siitä, että tullaan naurunalaisiksi. On pelko siitä, että sanotaan jotain väärin. Ja saadun palautteen tai pelkkien ivallisten naamanilmeiden perusteella voi syntyä häpeä, joka estää toimimista siten, miten haluaisi. Siksi on tärkeää, että luottamushenkilöinä tulisimme aidosti kuulluksi. Ja osaisimme pitää välillä naamaa peruslukemilla. Tämän suhteen haluan kiittää ensimmäisen valtuustokauteni aikana valtuuston puheenjohtajana toiminutta Pauli Saapunkia. Sinua ei tarvinnut pelätä ja kokemus kuulluksi tulemisesta oli aito.

Ei me silti politiikkaan ole lähdetty tunteet edellä, vaikka pitääkin olla rakkautta lajiin. Politiikka on parhaimmillaan iloa ja onnistumisen kokemusta. Tyytyväisyys rakentavassa hengessä käydystä keskustelusta auttaa yrittämään toisenkin kerran yhtä hyvin. Turhautumisen tunnetta olemme varmasti jokainen politiikassa mukana oleva joutunut kokemaan, milloin liian hitaaseen tai vaikeaan byrokratiaan tai siihen, että jäämme ajatuksiemme ja sanojemme kanssa vailla tukea tai ymmärrystä. Jos politiikka ei anna meille jotain tunnetta siitä, että olemme tehneet oikein tai hyvin, niin tahtotila jatkaa vaikuttajana on vähäinen.

Vielä lopuksi Tuomon ja Matin välillä aiemmin käytyyn ja tunteita herättäneeseen keskusteluun liittyen haluan laittaa terveiseni valtuustomme puheenjohtaja Matille. Tuomo viittasi tekstisi lukemiseen kuin tunnelmaan lukkarin penkissä konsanaan. Sama tunne tuli itsellekin, niin tekstistäsi ja osin valtuustoreissusta. Toivon, että kiinnität jatkossa huomiota siihen, johdatko ajattelun rikkautta omaavaa yhteisen työn joukkoa vai käskytätkö armeijatapaan kaikenkarvaista porukkaa.

Päivi Käkelä
Tunteva paikallispoliitikko, sd.
(Julkaistu Koillissanomissa 26.10.2022)